Oudot aineistot tutkijan virittäjänä: Rufus Wainwright:n biisi “The Art Teacher”

Kuumeisena kotona tarkastelen kuvataideopettajuutta vähän toisenlaiselta suunnalta:

http://www.youtube.com/watch?v=M1ReFah2lCQ

Kyseessä on siis YouTube-video, jolla Rufus Wainwright esittää suorassa lähetyksessä kappaleensa ”The Art Teacher”. YouTube videon pohjalta voisi kirjoittaa paljonkin siitä, millainen materiaali, aineisto ja millaiset lähteet ovat tutkijalle ja/tai tutkimukselle [eri asia osin!] olennaisia, välttämättömiä – mitkä taas muuten vaan raikastavia ja “pöllyttäviä”. Millaisia näkökulmia tutkimuskysymykseen voi jokin outo lähde avata: kuinka moni onkaan ihastunut (tai rakastunutkin) opettajaansa ja mitä kaikkea se voi tuottaa? Ihmiselämään yleisesti, opetustilanteeseen, opettajalle, oppilaalle… ? Millainen suhde opettajalla on opettamaansa aineeseen – miten se näkyy opetuksessa, luokkahuoneen tunnelmassa jne.?

Tässä vielä kyseisen biisin lyriikat, jos niistä on vaikea saada selvää videolta:

“The Art Teacher”

There I was in uniform

Looking at the art teacher

I was just a girl then;

Never have I loved since then

He was not that much older than I was

He had taken our class to the Metropolitan Museum

He asked us what our favorite work of art was,

But never could I tell it was him

Oh, I wish I could tell him –

Oh, I wish I could have told him

I looked at the Rubens and Rembrandts

I liked the John Singer Sargents

He told me he liked Turner

Never have I turned since then

No, never have I turned to any other man

All this having been said,

I married an executive company head

All this having been done, a Turner – I own one

Here I am in this uniformish, pant-suit sort of thing,

Thinking of the art teacher

I was just a girl then;

Never have I loved since then

No, never have I loved any other man